keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Vähän edes väriä elämään

Kun on väsynyt, on mukava tehdä sellaisia pienen pieniä juttuja. Ihan vaan jotakin hömpän pömppää!!  Tämä kännykkäkotelo kuuluu "Hömpänpömppä"-kategoriaan. Helppo virkata, värikäs lanka, vähän kirjailua jne. Ja voi että on mukava fiilis ;)  Se, kuinka käytännöllinen tämä on , onkin sitten aivan oma juttunsa.....





Bloggaamisangsti jatkuu jollakin tasolla......  Minulla itselle tämä tietokone on varsinainen aikavaras. Jos en notkuisi täällä, saisin todella paljon aikaiseksi, tapaisin paljon enemmän OIKEASTI ihmisiä, lukisin enemmän kirjoja, kävisin enemmän elokuvissa, taidenäyttelyissä jne. 

Facebookin myötä  olen saanut paljon "kavereita", mutta todellisuudessa tapailen entistä vähemmän ystäviäni kahvikupposen äärellä. Todella tylsää. Riippuvuutta ylläpitää se, että kuitenkin täällä sosiaalisessa mediassa olen tavannut mielenkiintoisia ja mukavia ihmisiä, ja heitä en malttaisi millään "jättää".

Kuitenkin kaipaan todella paljon todellista kanssakäymistä, kyläilyä, kahvilassa istumista jne. Toki vuorotyönikin tätä haittaa.  Onneksi viikonloppuna isosisko on tulossa viettämään perinteistä "pikkujouluamme" kahvittelun merkeissä. 

Oikein mukavaa marraskuun loppua - minä jään vähän silleen ja tolleen ihmettelemään maailman menoa. 

Eliisa ♥





6 kommenttia:

  1. Olet oikeassa..blogielämä on kasvotonta. Toisaalta olen löytänyt blogimaailmasta ihmisiä, joita en olisi muuten tavannut. Olet kirjoittanut blogia paljon kauemmin kuin minä, joten väsyminen on ymmärrettävää. Olen ajatellut, että kirjoittelen niin kauan blogia, kun nautin siitä. Se ei saa olla este muulle elämälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten myöhässä vastaan.... Mutta Ninni, sinäkin olet oikeassa. MOnen monta ihanaa ihmistä olen tätä kautta tavannut. Suurin syy tähän blogiangstiin on varmasti se, että ei ole mitään erityistä kerrottavaa julkisesti... heh, salaisuuksia sitten enemmänkin :)

      Poista
  2. Ihan samoilla ajatuksilla olemme taas liikkeellä...juuri samoin ajattelen minäkin.

    Voi että kuule kun asuisit lähempänä niin keitettäsiin kokonainen pannullinen kahvia ja parannettaisiin maailmaa!
    ---
    Ihanat värit tuossa sinun virkkauksessa! :)

    Meillä tyttö tykkäsi tuollaisista pussukoista kesäkäytössä, kun sai kännykän ripustettua kaulaan. Siis niissä oli virkattu nauha tietysti sitä varten;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, sinäpä sen sanoit. Kahvikupponen ja maailmaparannusta ;)

      Mietin vielä tätä bloggauksen viharakkaus-suhdetta, että siinä kohtaa kun tarve päästä ulos ihmisten ilmoille kasvaa riittävän suureksi, on aika sanoa heipat netille. En tarkoita ettenkö ihmisiä tapaisia, nyt vaan tämän sosiaalisen tarpeen tyydyttää työpaikka ja tämä netti. Mutta, aikansa kutakin. Luulen, että kun lapset tuosta vielä kasvavat, suuntaudun enemmän ulospäin.

      Poista
  3. Blogistania on todellinen aikarosvo jos sille vaan antaa vallan, olen huomannut omalla kohdallani.
    Välillä täytyy ottaa vähän etäisyyttä ihan tietoisesti.

    Kaiken kiireen ja arjen ja omien menojen ja ystävien menojen ja elämän sekasopassa tämä vaan on niin "helppoa".

    Mukavaa ensimmäistä adventtia.

    VastaaPoista
  4. Heippa, täytyy vastata sulle tähän. MInulla tuli tuollainen blogiähky ja pariin vuoteen onkin ollut hiljaista. Täällä on toinen toistaan ihanampia juttuja ja aikaahan siinä sitten kuluu, kun on niin monta seurattavaa...

    Nyt laitoin pystyyn uuden blogin, löydät sen tämän profiilin takaa (ei ole kytketty aikaisempiin blogeihini, ihan tietoisesti).

    Tuli jotenkin kynnys laittaa tollainen blogi ja mietinkin, että kerronko yhtään kenellekään (nyt sä tiedät :) ), että se oon mä... No katellaan, miten se tulee päivittymään...

    VastaaPoista