keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Mummuilua

Minä olen mummu, mutta vuorotyöni, lasten harrastukset ja esikoisen jääkiekkoammatti pitää huolen siitä, että harvoin meidän aikataulumme kohtaavat. Viime viikolla kävimme rannikolla katsomassa noita murusia, ja mukavaa oli. Lapsenlapsia seuraa ihan omalla tavallaan, kuin omia. Omissa on aina se ensimmäinen kasvatusvastuu. No, eiköhän mummutkin sitten esimerkillään "kasvata" - ainakin yritän olla mahdollisimman fiksu mummu ;)

Kuuluukohan tämäkin nyt tähän mummuiluun, että alkaa tällaiset mummun tyynyt innostaa? Pelottaa oikein, että mulla on pian kotona "kanavatyötaivas" seinällä. Meillä nimittäin on tuolla varastossa miehen äidin tekemiä kanavatyötauluja...

Ekana kuitenkin tämä mun TERAPIA-tyynyni. Tämä tulee siihen mun tulevaan ihanaan nojatuoliin, minkä hankin joskus kun rikastun... Sellaisen, jossa voin rauhassa löhöillä, kirjan tai kutimen kanssa.


Virkkasin söpöt reunukset ... ;)


Kierrätystäkin oikein. Ompelin taustan vanhoista sinisistä sammareistani. (Jotka muuten olivat elämäni ensimmäiset housut, jotka ompelin itselleni.. Ottobre-lehden kaavalla v. 2002) - Tää on kiva tyyny.


Näitä Katri-mummun tekemiä tyynyjä mulla oli kolme kappaletta. Yksi lähti ajat sitten äidilleni ( Se sopi niin hyvin äitini väreihin), yhden muistaakseni vein kirpputorille - harmi, se olisi varmaan nyt just mun makuuni ;) Tätä olen säästänyt - varmaan siksi, kun värit miellyttävät. Ja onhan tää nätti.

Ompelin uuden taustakankaan mustasta sileästä sametista. Sisätyynyn hain Ikeasta, saisi olla kyllä vähän pienemmän oloinen. Vieressä Ikeasta löytämäni vihreä samettityyny. KOlahti taas.... Kaupasta olen etsinyt kunnollisen vihreää sileää samettia, vielä en ole löytänyt.


Tämmöistä täällä. Lomaa taas ensi viikolla tiedossa, rahat on onneksi vähissä, pitää kaivaa kaappeja ja toteuttaa noita tekemättömiä töitä. Kahdet kämmekkäät työn alla, peukalon kohta edessä...kääk!!!


Mukavaa lokakuun loppua!

- Eliisa -

perjantai 14. lokakuuta 2011

Kotoilua

En ole kyllä katsonut vielä kertaakaan Anu Harkin kotoilua-ohjelmaa, mutta sana kotoilu kuulostaa ja tuntuu kyllä tosi kivalta.

Kotoilusta käsitöissä tulee minulle sanat mm. rentouttava, tässä hetkessä oleva, antaa mennä vaan, pipoa ei kiristä, uteliaisuus, että mikähän kiva tästäkin tulee. Nämä siis ihan mun olojani, varmaankin siksi, kun itselleni tuottaa kummaa tuskaa liikaa seurata vaikeita ohjeita.

Tässä yksi mun "kotoilun" tuotos. (Jota muuten oli tosi vaikea kuvata - väri ei mielestäni oikein ole todellinen,jotakuinkin kuitenkin )

Eli kun löytyi vanha Novitan Tango-lankakerä, niin ei muuta kuin vaan suoraa neulomaan (isoilla puikoilla toki, että tulee nopsaan ;) - sitten ajattelin, että jospa teen kaulurin - joo, niinpä teenkin ja jospa vähän virkkais siihen ympärille.. sopisikohan noi nirkot, joo.... tämähän on kuin "kruunu" kaulassa :) Olisiko napit kivat tässä, joo... löyty ihanat punaiset "pampulat". Valmis.




Mielenkiinnolla odotan kuinka paljon kauluri venyy ja vanuu, pysyyköhän nuo napit kunnolla kiinni (sitten taidan harsia kauluksen kiinni, ja napit saavat toimia koristeina) ja onko se sitten ihan oikeasti toimiva. Mulla on vanha harmaanmusta simppeli villakangastakki, tämä näytti hyvältä sen kanssa. Tummaharmaa myssykkä päähän ja kohti tuulta. Jos tarkenis.

Kotona odottaa Iinulta ja Merlettosta ostetut langat. Yritys tehdä kämmekkäät - En ole koskaa tehnyt sitä peukalon kohtaa... Ei se varmaan niin vaikeaa ole, onhan tässä vaikeampiakin asioita opittu varsinkin työsaralla. Täytyy kyllä sanoa, että nämä käsityöjutut vievät voiton :)

Mukavaa viikonloppua! t. Eliisa

maanantai 10. lokakuuta 2011

Rakkautta monenlaista

Aleksis Kiven päivä. Liputuspäivä... 1.10. oli myös lippu salossa, täällä Tampereella kun oli Tampere-päivä. Meille vanhalle parille suuri päivä myös.

Kävimme virallistamassa suhteemme oikein papin kanssa. Aikaa meni yllättävän paljon asioiden hoitamiseen, ihmettelenkin, että joku nuori hääpari selviää "hengissä" isoista häistä. Koska pidimme oikein pienen tilaisuuden, säästyin toki monelta asialta. Mutta pelkästään vaatteiden etsiminen itselle ja lapsille, huoh. Miestä hoputin kolme päivää ennen, että koita NYT sitä pukua päällesi, että se varmaan mahtuu. Kuka nyt niistä mukavan kotoisista housuistaan luopuisi edes sovitushetkellä? :)


Poika oli bestman, ojensi sormuksen. Tyttö kauniina morsiusneitona. Kanttori lauloi kauniisti ja valokuvaaja toimi toisena todistajana. Myöhemmin kävimme syömässä pitkän kaavan mukaan koko perhe - ja sekin meni hienosti. Kielsin lapsia tilaamasta nakkeja tai lihapullia :) Mukava päivä kaikenkaikkiaan.


Siskoni poikkesi pienillä kakkukahveilla seuraavana päivänä. Sain pienen pussukan lahjaksi. Ihana minun mielestäni. Tykkään sametista ja ruusuista. Sisareni perusteli kirjontaansa sillä, että minä olen aikoinaan tehnyt heille ristipistoilla häätaulun. Minä taisin nyt tässä voittaa... Siskoni ei ihan heti kehtaa sitä taulua laittaa ullakolle :)


Sisällä oli vielä ihania punaisi marmeladisydämiä. Namn.


Rakkautta lisää, vaiko riippuvuutta?

20v tulin Tampereelle opiskelemaan ja vihodin viimein sain Toas:lta yksiön. Tämän matto on ostettu siihen asuntoon. Muistan, että käytin paljon värejä silloinkin. Talvella tämä lämmitti tosi paljon. matto vaan alkaa olla tosi huonossa kunnossa. Rispaantunut. Eilen sitten leikkelin risaa pätkää reilusti pois ja solmin maton reunat uusiksi. Kun en voi tästä(kään) rakkastani luopua.



Minä täällä odottelen kovasti ensi viikon lomaa. Ja postissa pitäisi lähteä nyt käymään, Iinun paketti on tulossa. Tätä shoppailuterapiaa :)

Mukavaa viikkoa! t. Mamma Mäkinen