sunnuntai 8. elokuuta 2010

Intohimoja

Minulla on "VIMMA"... tarkoittaa sitä, että voisin ostaa lankoja, nappeja, nauhoja ja oikeastaan mitä vaan, joissa on värejä ja joita voi järjestellä. Kuinka terapeuttista istualattialla ja järjestellä nappeja... Tähän löytyy varmaan virallisestikin joku diagnoosi ;)

Tässä kuitenkin muutamia minulle "löytöjä" - kirppiskierrokselta:

Mikähän näissä nyt niin viehättää? Epämääräinen kukka, syksyiset värit? Kertakaikkiaan nyt niin mun mieleeni että.



Näistä "jalkapallonapeista" en ole oikeastaan koskaan tykännyt - mutta nyt kolahti. Väri vaiko vain se, että ovat niin suloisia yhdessä...




Näitä nappeja oli vain 4 kpl. Täydelliset mun ihmeellisen "kukka"-tarpeeseeni :)



Ja helmilankoja.... löysin kirjastosta kaksi kivaa kirjailukirjaa - näistäkin voisi tehdä vaikka mitä... Huoneessa yksi seinä voisi olla pelkkää pikkuhyllyä, johon voisi upottaa nappeja, lankoja, nauhoja...






Viimeiseksi vielä nämä...

Näitä kultaisia nappeja oli noin kaksikymmentä kappaletta. Napeissa näyttäisi koristavan leijona-vaakuna. Missä tällaisiakin on pidetty? - Näistä olisi ehkäpä nukkekotiin - tai kävi jo mielessä joku pieni pussukka täynnä kultaisia nappeja ja kultaista kirjailua...




As I´ve told, I love buttons... and I found some "new". Just showing ones, which makes me happy this moment. A little things really make happy... I´m really addict :)

3 kommenttia:

  1. Ihanat ruusunapit ja valokuvat on tosi hyviä. En yhtään ihmettele vimmaasi, sama hypistelyn tarve tulee ruudun tällekin puolelle jo pelkästä valokuvien katselusta! :D
    Jaksamista työviikkoon, mä olen ihan puhki näistä helteistä. Pelkkä istuminenkin on jo hikoiluttavaa, huhuh.

    VastaaPoista
  2. Ihanan herkullisia kuvia! Ruusunapit ovat niin suloiset, että. Ja nuo ylimmäiset, herkkuja! Miksen mä löydä ikuna kirpparilta kuin niitä tylsiä ruskeita nappeja...

    Ihan kuin tästä nappien terapeuttisuudesta olisi ollut aiemminkin puhetta, mutta mun mielestä oli penskana (nyt en ehdi) ihana tutkia mummon nappilaatiokkoa, upottaa kädet nappien sekaan, möyhiä ja järjestellä nappeja väreittäin... Kyllä, ihanan terapeuttista. Muistan vieläkin nappilaatikon tuoksun. Nyt meillä Pirpana tutkii mun nappilaatikkoa. Jospa diagnoosin sijasta nappeihin kiteytyykin pieni pala onnellisuutta :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Minna! Niin -taitaa mussa olla enemmän sitä hypistelijää, kuin tekijää :) Tsemppiä töihin. Mä oli just yövuorot ja manailin taas tän vuorotyön.

    Sannu, kiitos lohduttavista sanoista ja diagnoosista :) Sä sanoit just tuon oleellisen asian - "upottaa kädet nappien sekaan, möyhiä ja järjestellä nappeja väreittäin". Näin on. Kun löysin laatikon kirpputorilta, olin miehelle "vihainen", kun se alkoi ennen mua häärimään ja järjestelmään sitä laatikkoa ;)

    VastaaPoista