maanantai 24. elokuuta 2009

Lohtusukat

Koulu ja arki on tosiaan alkanut. Tyttö sairasti kunnolla kuumeen kanssa, ja nyt jumppien lisäksi alkoi Pojan judoharjoitukset. Totean, että onneksi on vain kaksi lasta.... No, varmasti jos näitä olisi enemmän, harrastukset olisivat hyvin lähellä kotia.

Olen ommellut hissun kissun tytölle hametta. Tässäkin tuli jo olo, että luovutan, luovutan, luovutan... Miksi ommella neidille vaatteita, kun maku on jo ihan omansa? Kävimme eilen kauppakeskuksessa kaupoilla, ja tyttö totesi hyvin terävään sävyyn, että "äiti, minä tykkään tästä - ja tästä ( näytti kaikki violetit, mustat, kiiltavät rokkihenkiset vaatteet) ja sinä vaan tyrkytät mulle tälläisiä" - ja näytti jotain hillittyä vaatetta. Pah, pah ja pah -ei tämä nyt näin nopsaan saa mennä. Kyllä minä ymmärrän, en minäkään tykännyt vaatteista, mitä äitini olisi minulle ostanut - meillä on vieläkin oma makumme. Mutta silti...

No, lohduksi tuunailin sukkiani. Sukat on äitini neulonut. (Hänellä on tietynlainen asema perheemme sukankutojana :) Olen joskus 25-vuotiaana neulonut ihme myrkynvihreän villapaidan Pirkanmaan kotityön villalangasta. Muistelen, että olin kirjaillut isot ruusukuviot paidan etumustaan. Kun en koskaan enää pitänyt mokomaa, pyysin äitiäni purkamaan sen. Hän oli sitten neulonut siitä - ainakin - sukat.

Tämä oli kyllä terapeuttista, pisto, pisto, pisto... Miksiköhän se neulan pisto tuntuukin niin mukavalta? Huovutettua levyä löytyi kaapista ja pieniä sydännappejakin ja muliinilankoja. tein näistä ihan kotisukat, sukat ovat vähän huopuneen nuhjuiset - ja kun ihan täyttä villaa, tuskin kestäisi ihan kovassa saapaskulutuksessa.







Ja hei, minä ompelen huomenna sen hameen valmiiksi. Piti niin tehdä paita kaveriksi, mutta yksi hyvä kaava on totaalisen hukassa. (Täällä on siis siivottu kaappejakin, josko jostain löytyisi ) Hupparikin oli ajatus tehdä... Katsotaan pitääkö tyttö näitä :)

4 kommenttia:

  1. Kauniit sukat! Tekeminen on terapeuttista ja luulen, että sulle tulee hyvä olo joka kerran kun vilkaisetkin sukkiin päin - on ne sen verran kivat, eikö vaan?

    VastaaPoista
  2. Aivan ihanat ja hyväntuuliset sukat!!
    Minunkin neidillä on ihan oma makunsa, mustaa vain pitäis kaiken olla :D

    VastaaPoista
  3. Kauniit sukat olet neulonut...neulominen on todellakin jotenkin terapeuttista, siihen on ikäänkuin pakko rauhoittua, kun ottaa neuleen käsiin.

    Ja se on noilla lapsilla se muoti ja ilmiöt, minkä mukaan on "pakko" mennä tuossa iässä. Kaverit on tärkeitä ja pukeutumisella ilmennetään yhteenkuuluvuutta, ei vielä uskalleta erottua joukosta.
    Aikaa aikaa kutakin:)

    VastaaPoista
  4. Hiipu: Kiitos. Kummasti on nyt jalkoja palellut, joten sukat ovat olleet kovasti käytössä. Pitää tehdä enemmän näitä "aplikointeja".

    Piipa: Kiitos, nämä nuoret neidit ovat parhaimpia äitien kasvattajia. Se on vaan hyväksyttävä, että lapsi on oma persoonansa.

    Iinu: Kiitos, siis mun äiti on kutonut sukat :) Mulla on itsellä pitkästä aikaa sukat tekeillä, kantapään ohjetta etsin.... hehee.

    Ja just, toivon kuitenkin, että oma lapsi löytää sitten sen oman tyylinsä. Mutta voi kun jotenkin pelkään, että oma vaalea lapsi on just se mustiin kajalviivoin , mustiin punktyylisiin kuteisiin pukeutunut nuori nainen - on se vähän liian kova pala mulle, entiselle punkkarille :)

    VastaaPoista